Mikä on riimu?
Jotta voisi paremmin ymmärtää riimujen maagista järjestelmää,
on ensin ymmärrettävä mitä sana "riimu" (rune, rún tai rûna) tarkoittaa.
Odinilainen traditio kertoo, että sana rûna, joka merkitsee salaisuutta,
tai mysteeriä, sisältyy maagiseen lauseeseen, jonka riimujen mestari Odin
kuiskasi Balderin, kuolleen poikansa, korvaan tämän maatessa hautalaivassaan
aloittaakseen matkansa Helan synkkään hoviin: Reyn til Rûna - kulje
salaisuuksien suuntaan. Tämä sana ja sen sisältävä maaginen kehoitus on kaikunut
halki aikojen aina nykypäivien potentiaalisten riimumaagien korviin. Juuri se
on perimmäinen syy (ja myös seuraus) siihen, miksi joku on täällä Suomessakin
saattanut tuntea riimujen "kutsun" ja ryhtynyt tutkimaan niitä; selvittämään
itselleen niissä piileviä salaisuuksia, jotka johtavat samalla myös entistä
syvemmälle omaan Minuuteen ja sen mahdollisuuksiin.
Sana rún ei tarkoita 'kirjainta' tai 'merkkiä', vaan 'salaisuutta' tai 'mysteeriä'.
Se on synonyymi latinankielen termille arcanum (joka löytyy tarot-terminologiasta)
tai kreikan kielen sanalle mysterion.
Kaikki yksittäiset salaisuudet juontavat juurensa yhdestä perimmäisestä suuresta
salaisuudesta tai alkumysteeristä - riimusta. Alunperin sana tulee 'kuiskauksesta'
tai 'karjahduksesta' ja 'tiedustelusta' tai 'kysymyksestä'. Näin onkin nähtävissä,
että sanalla on kaksi erilaista kärkimerkitystä - toinen on aktiivinen, joka saa
aikaan muutoksia äänen voimalla; toinen merkitsee ikuista initiaatioprosessia,
kutsumusta, vastausten etsimistä jopa näennäisesti mahdottomilta tuntuviin
kysymyksiin.
Sanan sisällön ymmärtämiseen johtava tapa on myös mysteerin perimmäinen tarkoitus.
Se on kätketty, edustaen sellaista, mikä on juuri täydellisen älyllisen ja
maagisen kiinnisaamisen ulottumattomissa. Tämä kätketyn, salatun ja salaperäisyyden
tunne elämässämme on juuri se voima, joka vetää meitä eteenpäin uusien kokemusten,
haasteiden ja ihmisten pariin; intuitiivisesti tähän saattaa sisältyä myös
voimakas tunne siitä, että todellisuus on jotain paljon enemmän kuin mitä me
pystymme viiden aistimme kautta tunnistamaan tässä kolmen ulottuvuuden maailmassa.
Tämä universaali mysteeri oli muinaispohjoismaisten heimojen tiedossa; silloin se
intuitiivisesti systematisoitiin ja kulttuurisesti koodattiin riimujen traditioksi.
Kuten Edred Thorsson asian ilmaisee, riimun voima on sen kyvyssä kannustaa etsijöitä
eteenpäin. Koska mitään loppua ei edes toivota, pohjoista polkua kulkeva etsijä
mittaa menestymistä edistymisellään riimutiedossa, -taidossa sekä sillä, onko
kaikella opitulla ja koetulla ollut transformatiivista merkitystä minuudelle.
Menestyminen saavutetaan jo katetulla pinta-alalla. Toisin sanoen: tehty matka,
hankitut kokemukset ja löydetyt uudet ominaisuudet, "eletty elämä" ja sen mukanaan
tuoma viisaus, merkitsevät riimutyön tekijälle enemmän kuin jokin ennalta tarkasti
määritelty, muuttumaton päämäärä.
Tradition huomioiden on monta yhtälailla validia menetelmää, joilla lähestyä riimun
periaatetta. Riimutyön kannalta on syytä huomioida kuitenkin seuraavat kohdat:
Kukin riimu koostuu kolmesta eri elementistä tai aspektista: äänestä (laulu),
sauvasta (muoto) ja riimusta (tieto). Jokainen näistä kolmesta osasta on yhteydessä
toisiinsa. Riimun ääntämiseen liittyvä foneettinen merkitys edustaa sen vibratorista
ominaisuutta tilassa. Tämä on myös maagisella tavalla luova ominaisuus, joka on ilmeinen
puheessa. Juuri tätä ominaisuutta me ajattelemme, kun kuulemme puhuttavan "jumalan sanasta",
logos-käsitteestä, tms. Tämä on itsessään kosminen periaate, jonka kanssa riimutyön
tekijä on tekemisissä laulaessaan tai lausuessaan riimuja galdriharjoituksen
muodossa. Riimusauvan muoto ilmentää riimun spatiaalista tai näkyvää ominaisuutta.
Tämä aspekti voi olla hyvin harhaanjohtava, koska me asetamme niin paljon painoa sille
mitä näemme. Näkyvät sauvat (riimumerkit) ovat vain heijastuksia todellisista riimuista,
jotka pysyvät alati kätkeytyneinä viideltä aistiltamme. Ne ovat olemassa kolmen
ulottuvuutemme ylittävällä olemisen tasolla ja ne ovat vain likimääräisesti olemassa
kaksiulotteisina symboleina, jotka me kykenemme näkemään. Riimut itsessään ovat
moniulotteisia. Mikään yksi riimun määritelmä ei kerro koko totuutta (ei siis tämäkään),
sillä jokainen riimu on itsessään ääretön ja rajaamaton. Käytännön tasolla riimu on
siitä koostuvan tiedon, muodon ja äänen kokonaissumma. Ääni on värähtelyä, sauva (ts.
objekti, johon riimumerkki on kaiverrettu) edustaa kuvaa ja abstrakti riimu
perimätietoa, jota tarvitaan magian aktivoimiseksi.
Aito riimutraditio huomioi tietyt tärkeät seikat (tästä onkin helppo erottaa, onko
kyseessä validi traditio ja riimutyön menetelmä vai onko kyseessä vain esim. kirjailijan
itsensä keksimä, täysin subjektiivinen näkemys, jolla ei ole kovin suurta transpersoonallista
arvoa). Näitä ovat sauvojen järjestys (tämä tuottaa myös niiden numeerisen arvon ja
merkityksen) ja lukumäärä (kuusitoista, kaksikymmentäneljä tai kolmekymmentäkolme);
kokonaislukumäärän jakaminen kolmeen eri sarjaan (ættir); kunkin sauvan muoto; niiden äänne
tai foneettinen arvo, niiden erityiset riimunimet; sekä poeettinen perimätieto
(islantilaiset, anglosaksiset ja muinaisnorjalaiset riimurunot), joka käsittelee jokaista
riimua erikseen. Kaikilla edellämainituilla elementeillä on oma esoteerinen sekä
eksoteerinen merkityksensä, minkä takia niitä käytetään. Jos riimut olisivat vain tavallinen
aakkosto, ts. kirjoitusmerkkien järjestelmä, tarvittaisiin ainoastaan näkyvä riimumerkki ja
yleinen hyväksyntä sen ääntämisen suhteen.
Riimujen traditiolla on juurensa hämärässä menneisyydessä. Kukaan ei osaa varmasti sanoa,
milloin tai missä riimusauvojen systeemiä ensimmäisen kerran käytettiin. Paras arvioitu aika
sijoittuu kaksisataaluvulle. Vanhin mahdollinen riimujärjestelmä on niin kutsuttu vanhempi
futhark, joka koostuu kahdestakymmenestäneljästä riimusta, joka on jaettu kolmeen kahdeksan
riimun sarjaan. Seitsemänsataaluvulta peräisin oleva uudempi futhark koostuu kuudestatoista
riimusta. Kolmas, anglosaksinen futhark puolestaan vaihtelee kahdestakymmenestäneljästä
kolmeenkymmeneenkolmeen riimuun. Osa anglosaksisista riimuista myös äännetään eri tavalla
kuin germaaniset riimut. (Riimukillan Midgardin yhdeksän oven ohjelmassa käytetään
kaksikymmentäneljä riimua käsittävää vanhempaa futharkia).
Jos riimuja pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi juuri rûna, mysteeri. Riimut ovat
syvällä tietoisuudessamme ja niiden voima virtaa myös halki maailman. Kuitenkin vain
järjestelmällinen työ niiden parissa opettaa tekijäänsä tuntemaan riimujen voiman ja sen
todellisen merkityksen, joka niillä on. Mysteeri kutsuu, oletko valmis?
Lähteet:
Thorsson, Edred. Northern Magic: Rune Mysteries and Shamanism (Llewellyn Publications, toinen painos 1998).
___________. Runelore: A Handbook of Esoteric Runology (Samuel Weiser 1987).
___________. Runarmal I (Rûna-Raven Press 1996).
Ensio Kataja
alkuperäinen teksti vuodelta 2000
Ensio Katajan esikoisteos
Riimujen Viisaus
saatavissa kustantajan, Athanaton Tmi:n
verkkosivuilta.
Lue arvosteluja kirjasta